keskiviikko, 26. lokakuu 2016

Tähän on tultu ja tästä eteenpäin


Vuosi ja vähän reilu mennyt siitä kun puoliso ja yhteisen lapsemme äiti muutti pois kotoamme. Elimme riitaisesti ja vaikutti tyttäreen. Nyt on hyvä, mutta..

Vuoden olen yrittänyt löytää sovintoratkaisua äidin kanssa lapsen huoltajuus ja päivähoitoasiaan. Ilman tulosta. Äiti ei neuvottele. Äiti ei esitä kuin yhtä vaihtoehtoa ratkaisuksi eli hänen kuuluu päättää.

Viimeinen yritykseni oli päästä lapsen äidin kanssa Follo-sovitteluun. Äiti ei neuvottele.

Olen monta kertaa miettinyt miksi äiti haluaa olla lapsen edun esteenä, miksi äiti ajattelee että maksoi mitä maksoi hänen kuuluu päättää miten lapsesta huolehditaan ja missä päivähoito on? Vastauksia on paljon ja niille yhteinen tekijä on äidin oma äitisuhde. Se malli millä meitä kasvatetaan periytyy jos emme koskaan pysähdy miettimään omaa kasvatustamme ja sitä miten haluamme jälkipolvia kasvattaa.

Kävimme tänään kolmestaan neuvolassa. Tytär 4-v, äiti ja minä. Tyttärellä kaikki kunnossa niinkuin pitääkin olla kun on saanut olla ympäristössä jossa lapsi huomioidaan ja hänen annetaan kehittyä, häntä tuetaan ja kannustetaan. Hänen perustarpeista huolehditaan ilman että lasta käytetään riidan välineenä. Hauskaa oli vaan huomata miten paljon asiat muuttuu kun astutaan ovesta sisään. On tarina ja on elämä eikä ne kohdanneet. Halusin olla neuvolassa senkin takia mukana että vältytään turhilta LS ilmoituksilta joka tuli vuosi sitten kun lapsen äiti oli edellisen kerran yksin lapsen kanssa. Halusin myös että koska olen vastannut lapsen asioista viimeisen vuoden ajan välitän oikean tiedon neuvolaan. 

Tämä tästä ensimmäisestä postauksesta! 

keskiviikko, 26. lokakuu 2016

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.